perjantai 9. syyskuuta 2016

Neljäs kappale

Moi ja kiitos lukukerroista. Suosio yllätti. Tuli hyvä fiilis. Kiitos siitä.

Pari Läppää: Mun blogeihin on lipsahtaunut mun biittinikkarin nimeen yks J liikaa. Eli Levyn biiteistä vastuussa W.Kempton. Mä en tiedä, miksi noin on käynyt. En silti editoi aiempia postauksia, koska Orwell.  Tätä blogia ja samalla artistisivua Facessa ylläpitää frendini Kristian. Se tykkää olla internetissä mua enemmän. Mä kirjoitan tän ylös vain siksi, koska Kristian promoilee keikkaa ja julkaisuja samalla. Eli näitä alustoja ylläpitää kaksi henkilöä. Sillä vain, jos iskee joskus skitsofreeninen fiilis. Et jopas nyt vaihtelee Kalen mielentilat.

"Patsaat" -biisin musavideon kässäriä Jontin kanssa ja tuotantosuunnittelua Juhiksen kanssa. Hommat etenee. Kävin myös Porissa parissa koulukodissa juttelemassa junnujen kanssa ja näemmä varastin yhdeltä korvakorun. Se pitää kuulemma palauttaa.

Mutta Pete: Mä olen tätä miettinyt paljon ja mitä kirjoittaisin.

Mä olin vuonna 2013 aivan_vitun_rikki. Siis ihan kyvytön mihinkään. Pete piti mua kasassa, tuki ja tsemppas mut vitun pahan ajan läpi. Se kun teki aika tarkalleen päinvastaista duunia. Pete oli tehnyt monen tuottajan kanssa räppiä, mutta ei aiemmin ollut tyytyväinen lopputulokseen. Mä aloin tuottamaan sille levyä, opeteltiin tekstin rakennetta ja flow'ta. Pete opii nopeasti, koska oli niin jäätävän älykäs ja ja sovittiin, et kirjoittaa vankilassa rauhassa levyn. Niistä teksteistä tehtäisiin ihan vitun kipeän kova pitkäsoitto.

30 biisiä nauhotettais, 20 miksattais ja 12 levylle.

Toisin kävi. Mulle jäi 29 biisin tekstit. Juuri kun olisin päässyt maksamaan ystävälleni kaiken saamani tuen takaisin, Kuulin surusanoman Elkulta. Tekstit ovat hyviä. Mulla on hillitön pahvilaatikko Peten biisejä sen kaikilta vaiheilta ja nää viimeiset on ihan kultaa. Halusin Peten saavan äänen edes yhteen biisiin. Samalla koitin tehdä biisistä niin Peten näköisen kuin osasin, biittivalinnasta lähtien. Pete olisi räpännyt hiljempaa ja käheämmin, mut mun kailotus saa nyt kelvata.


Kiitos, Pete. Lisäkseni kaipaamaan jää tyttäreni Jada, jolle järjestit feikkisynttärit Hard Rock Cafessa, pistit henkilökunnan laulamaan ja palautit sokerihumalassa taksilla ilmapallojen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti