Kuvittele paikka missä kaikki olis vapaita, eikä siellä kukaan vankiloita täyttäis/
kaikki tekis juuri niinku itselle on parasta, ni miltä se paikka näyttäis/ siellä ilman rangaistuksen pelkoo, vois kertoo minkä takan haluu seisoo/
ei siel olis valtioit tai pankkei, siel olis täydellinen vapaus ihan kaikkeen
Biisi internetistä ja ihmisluonteesta. Mulla ei ole puhelinta, enkä käytä juurikaan somea. Lähinnä promoilen omii juttuja ja sovin asiat viesteillä. Siihen on syynsä. Biisi yrittää runomuodossa kertoa sen tosiasian, että täydellisestä tietoverkosta tuli egon temmellyskenttä. Ainakin mun todellisuudessa netti ei näytä parasta puolta kenestäkään, kaukana siitä. 9/11 on ainoa päivä historiassa, jolloin uutisklikkaukset voittivat pornon. Ja somessa roikkuminen, damn. Onko se loppujen lopuksi mitään muuta, kuin oman egon järjestelmällistä rakentamista? Että minäpä piirrän elämästäni tällaisen kuvan.
Mulla on facebook-kavereita. Mä tunnen niistä ison osan. You little motherfuckers. Yksikään teistä ei ole todellisuudessa yhtä profiilinne kanssa. Tämä koskee tietenkin myös mua. Ei sille mitään voi, mutta noin se nyt vain menee. Ei väliä, kuinka kaunis se piirretty kuva olisi, se on feikki silti. Sit kuitenkin se sama roikkuminen saa mukautumaan juuri niihin arvoihin. Teksti on laadittu värittäen ja kuvat ovat useimmiten lavastettuja. Vittu kaikki käy salilla ja keikoilla. Mä diggaan nykyään lukea self-help -oppaita. En mä niihin lähde liikoja uskomaan, mutta niissä on positiivinen sävy ja sitä mä juuri elämääni kaipaan. Ja tavaraa löytyy latteuksista vitun skitsoon menoon. Mut ne kaikki kyl tähtää teksteissään enemmän sen egon tappamiseen, kuin sen paisuttamiseen hormoneilla ja heittämällä sen kehään vittu frendien keskelle? Mitä mä olen missannut?
Vapaas maas kulkee kummitusjunat/ jokatoinen lapsenvahti pedofiili/ mä en tunne tota ihmistä sun profiilikuvas/ mä en oo moneen vuoteen edes katsonut sua silmiin
MONTA TUNTIA MIELIKUVITUSMAASSA JOKA VITUN PÄIVÄ.
Hahahahaha! Ysärin lopussa vielä kysyttiin "Oletko nettiriippuvainen?" Kuulemma oli, jos tsekkasi emailit kolmesti päivässä. Nää on ihan samaa kamaa, kuin alkoholisuositukset. Kaikki nauraa näille, mutta se ei tee niistä epätosia. Yli suositusten juominen vahingoittaa kroppaa vitusti, nauroi sille tai ei. Internetriippuvuus on ihan sama asia. Mut se riippuvuus ei haittaa ketään, koska kaikki muutkin tekevät sitä. Se, että kaikilla on ongelma ei poista ongelmaa voi vittu.
Alkoholi tai netti eivät itsessään ole hyviä tai pahoja. Vastuu on käyttäjällä. Ja meillä on ollut valinta tehdä netistä ihan juuri sellainen, mitä haluttiin. Nyt ei voida syyttää olosuhteita, Foxia tai ilkeää kruununprinssiä sisällön synkkyydestä. se on meidän omalla valinnalla kollektiivisesti rakentamaa ja se näyttää ihan vitun paskalta. Ja ihmiset näyttävät viihtyvän siellä. Lolleroi niin paljon kuin haluat, mutta mä rakastan nähdä mun frendejä IRL. Samalla asioiden ihan oikea kokeminen on mulle taiteilijana elintärkeää. Vittu mä saa kenellekään mitään aikaan, jos en ole saanut ite vähä kokeilla. Tää staili on tuonut mulle turpasaunoja, mutta kyllä Shure mulle mikrofonin lähetti. Terveisin rap-artisti.
Ja somessa roikkuminen, damn. Onko se loppujen lopuksi mitään muuta, kuin oman egon järjestelmällistä rakentamista? Että minäpä piirrän elämästäni tällaisen kuvan.
Terveisin rap-artisti. Huomaatko ongelman?
SEURAA TÄSTÄ
Biisi internetistä ja ihmisluonteesta. Mulla ei ole puhelinta, enkä käytä juurikaan somea. Lähinnä promoilen omii juttuja ja sovin asiat viesteillä. Siihen on syynsä. Biisi yrittää runomuodossa kertoa sen tosiasian, että täydellisestä tietoverkosta tuli egon temmellyskenttä. Ainakin mun todellisuudessa netti ei näytä parasta puolta kenestäkään, kaukana siitä. 9/11 on ainoa päivä historiassa, jolloin uutisklikkaukset voittivat pornon. Ja somessa roikkuminen, damn. Onko se loppujen lopuksi mitään muuta, kuin oman egon järjestelmällistä rakentamista? Että minäpä piirrän elämästäni tällaisen kuvan.
Mulla on facebook-kavereita. Mä tunnen niistä ison osan. You little motherfuckers. Yksikään teistä ei ole todellisuudessa yhtä profiilinne kanssa. Tämä koskee tietenkin myös mua. Ei sille mitään voi, mutta noin se nyt vain menee. Ei väliä, kuinka kaunis se piirretty kuva olisi, se on feikki silti. Sit kuitenkin se sama roikkuminen saa mukautumaan juuri niihin arvoihin. Teksti on laadittu värittäen ja kuvat ovat useimmiten lavastettuja. Vittu kaikki käy salilla ja keikoilla. Mä diggaan nykyään lukea self-help -oppaita. En mä niihin lähde liikoja uskomaan, mutta niissä on positiivinen sävy ja sitä mä juuri elämääni kaipaan. Ja tavaraa löytyy latteuksista vitun skitsoon menoon. Mut ne kaikki kyl tähtää teksteissään enemmän sen egon tappamiseen, kuin sen paisuttamiseen hormoneilla ja heittämällä sen kehään vittu frendien keskelle? Mitä mä olen missannut?
Vapaas maas kulkee kummitusjunat/ jokatoinen lapsenvahti pedofiili/ mä en tunne tota ihmistä sun profiilikuvas/ mä en oo moneen vuoteen edes katsonut sua silmiin
MONTA TUNTIA MIELIKUVITUSMAASSA JOKA VITUN PÄIVÄ.
Hahahahaha! Ysärin lopussa vielä kysyttiin "Oletko nettiriippuvainen?" Kuulemma oli, jos tsekkasi emailit kolmesti päivässä. Nää on ihan samaa kamaa, kuin alkoholisuositukset. Kaikki nauraa näille, mutta se ei tee niistä epätosia. Yli suositusten juominen vahingoittaa kroppaa vitusti, nauroi sille tai ei. Internetriippuvuus on ihan sama asia. Mut se riippuvuus ei haittaa ketään, koska kaikki muutkin tekevät sitä. Se, että kaikilla on ongelma ei poista ongelmaa voi vittu.
Alkoholi tai netti eivät itsessään ole hyviä tai pahoja. Vastuu on käyttäjällä. Ja meillä on ollut valinta tehdä netistä ihan juuri sellainen, mitä haluttiin. Nyt ei voida syyttää olosuhteita, Foxia tai ilkeää kruununprinssiä sisällön synkkyydestä. se on meidän omalla valinnalla kollektiivisesti rakentamaa ja se näyttää ihan vitun paskalta. Ja ihmiset näyttävät viihtyvän siellä. Lolleroi niin paljon kuin haluat, mutta mä rakastan nähdä mun frendejä IRL. Samalla asioiden ihan oikea kokeminen on mulle taiteilijana elintärkeää. Vittu mä saa kenellekään mitään aikaan, jos en ole saanut ite vähä kokeilla. Tää staili on tuonut mulle turpasaunoja, mutta kyllä Shure mulle mikrofonin lähetti. Terveisin rap-artisti.
Ja somessa roikkuminen, damn. Onko se loppujen lopuksi mitään muuta, kuin oman egon järjestelmällistä rakentamista? Että minäpä piirrän elämästäni tällaisen kuvan.
Terveisin rap-artisti. Huomaatko ongelman?
SEURAA TÄSTÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti