Ystäville.
"Tiedätkö paikan, mihin lähimmäiset hylätään, oon ollu pohjalla, mutten koskaan niin syvällä..."
Joskus sitä tulee potkituksi ulos omasta elämästään. Joskus luottamus menetetään ja rakkautta pahoinpidellään hoitamisen sijasta. Eroissa ystäväpiirit jakautuvat leireihin, pahoja sanoja sanotaan ja lopulta tuhoutuu muitakin suhteita, kuin parisuhde. Kai meillä kaikilla on sellaisia kokemuksia, ettei oma vilpittömyys kimpoakaan toisesta takaisin, vaan tippuu pohjattomaan kuiluun. Sana, mitä haen, on tyrmistys. Kun joutuukin määrittelemään koko ihmisen ja ihmissuhteen uudelleen ja samalla kirota omaa sinisilmäisyyttään. Naiiville näin käy silloin tällöin. Majoita tyyppiä sohvalla pari kuukautta ja sit se katoaa, mukanaan sun piuhalle otetut artikkelit.
Mä oon kirjoittanut tän biisin kolme kertaa. Aihe on todella vaikea. Tee ystäville sellainen biisi, mikä kertoisi siitä arvostuksesta ja kiitollisuudesta, mitä tunnen. Biisi oli kertakaikkiaan pakko tehdä. Silti on tosi vaikeaa saada biisistä enemmän, kuin joku kuudennen luokan kaverikirja. Kauniit sanat saattavat kuulostaa vilpittömyydestään huolimatta noloilta tai korneilta, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.
"Tiedätkö paikan mihin lähimmäiset haetaan, oon saanu olla huipulla, mutten silti tiedä parempaa..."
Kun sekoilin Fugessa ilman passia, tai edes omia vaatteita, sain lainata eräässä puhelinmyyntifirmassa nettiä. Lähetin Faceen päivityksen mun tilanteesta. Että tääl mä vedän. Ei passia, lentolippua, tai rahaa. "Nyt alkaa jo itseäkin kiinnostamaan, miten käy." Mun henkinen tila tuolloin oli vähintäänkin mielenkiintoinen, eikä maailmankuva ollut todellista nähnytkään. Vetelin menemään ihan omassa todellisuudessa ja voi pojat, se ei ollut kivaa. Mulla on ollut monia tilanteita, joita ilmankin olisin tullut toimeen. Mut sitä hetkeä on todella vaikeaa ylittää. Mä näen sen niin, että vuosien juurettomuus, päihde -ja mielenterveysongelmat kulminoitui juuri siihen. Täydellinen kaaos.
Sitten inbox räjähti. Frendit tilaili lentoja, sääti aikatauluja, kertoi byrokratiasta miten toimia. Pari oli heti hyppäämässä koneeseen ja tulossa hakemaan. Rahaa siirrettiin tilille. Kalelta tuli itku. Näitä on paljon, näitä stooreja. Ystävyyttä ollaan monesti koeteltu, ei vähiten mun sekoilujen takia. Mut juuri toi tapaus sai mut kirjoittamaan kolmannen, vähiten nolon version biisistä.
"mä elän kuulemma viiden tyypin edestä, välil vihaan näitä aaltoja, silti kiitollinen merestä/ kun se kuivuu, oon vain savuna taivalla, mut ystävien mielis mä oon aina paikalla / mun elämäntie ja tarkoitus on taide, sen takii pitää välil epäonnistuu kaikes / Usein tippunu polvilleen, yhtä usein ne nostaa usein tippunut polvilleen ja yhtä usein ne nostaa."
Mulla on takana todella raffi rundi, enkä ilman teitä olisi selvinnyt. Ihmiset tekevät maailman ja mun maailma on tänään upea paikka. "Jos haluut ne tavata, kata iso pöytä / Jos parhaita etsit, niin parhaat sä löydät." Viiden päivän Fugen reissu venähti kolmeen viikkoon ja tyyliin suoraan lentokoneesta soundcheckiin. Keikka meni olosuhteisiin nähden hyvin, frendit kertoivat.
Lähden tästä viikonlopuksi rakentamaan kattoa ystäväni mökille. Näin se menee.
SEURAA TÄSTÄ
"Tiedätkö paikan, mihin lähimmäiset hylätään, oon ollu pohjalla, mutten koskaan niin syvällä..."
Joskus sitä tulee potkituksi ulos omasta elämästään. Joskus luottamus menetetään ja rakkautta pahoinpidellään hoitamisen sijasta. Eroissa ystäväpiirit jakautuvat leireihin, pahoja sanoja sanotaan ja lopulta tuhoutuu muitakin suhteita, kuin parisuhde. Kai meillä kaikilla on sellaisia kokemuksia, ettei oma vilpittömyys kimpoakaan toisesta takaisin, vaan tippuu pohjattomaan kuiluun. Sana, mitä haen, on tyrmistys. Kun joutuukin määrittelemään koko ihmisen ja ihmissuhteen uudelleen ja samalla kirota omaa sinisilmäisyyttään. Naiiville näin käy silloin tällöin. Majoita tyyppiä sohvalla pari kuukautta ja sit se katoaa, mukanaan sun piuhalle otetut artikkelit.
Mä oon kirjoittanut tän biisin kolme kertaa. Aihe on todella vaikea. Tee ystäville sellainen biisi, mikä kertoisi siitä arvostuksesta ja kiitollisuudesta, mitä tunnen. Biisi oli kertakaikkiaan pakko tehdä. Silti on tosi vaikeaa saada biisistä enemmän, kuin joku kuudennen luokan kaverikirja. Kauniit sanat saattavat kuulostaa vilpittömyydestään huolimatta noloilta tai korneilta, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.
"Tiedätkö paikan mihin lähimmäiset haetaan, oon saanu olla huipulla, mutten silti tiedä parempaa..."
Kun sekoilin Fugessa ilman passia, tai edes omia vaatteita, sain lainata eräässä puhelinmyyntifirmassa nettiä. Lähetin Faceen päivityksen mun tilanteesta. Että tääl mä vedän. Ei passia, lentolippua, tai rahaa. "Nyt alkaa jo itseäkin kiinnostamaan, miten käy." Mun henkinen tila tuolloin oli vähintäänkin mielenkiintoinen, eikä maailmankuva ollut todellista nähnytkään. Vetelin menemään ihan omassa todellisuudessa ja voi pojat, se ei ollut kivaa. Mulla on ollut monia tilanteita, joita ilmankin olisin tullut toimeen. Mut sitä hetkeä on todella vaikeaa ylittää. Mä näen sen niin, että vuosien juurettomuus, päihde -ja mielenterveysongelmat kulminoitui juuri siihen. Täydellinen kaaos.
Sitten inbox räjähti. Frendit tilaili lentoja, sääti aikatauluja, kertoi byrokratiasta miten toimia. Pari oli heti hyppäämässä koneeseen ja tulossa hakemaan. Rahaa siirrettiin tilille. Kalelta tuli itku. Näitä on paljon, näitä stooreja. Ystävyyttä ollaan monesti koeteltu, ei vähiten mun sekoilujen takia. Mut juuri toi tapaus sai mut kirjoittamaan kolmannen, vähiten nolon version biisistä.
"mä elän kuulemma viiden tyypin edestä, välil vihaan näitä aaltoja, silti kiitollinen merestä/ kun se kuivuu, oon vain savuna taivalla, mut ystävien mielis mä oon aina paikalla / mun elämäntie ja tarkoitus on taide, sen takii pitää välil epäonnistuu kaikes / Usein tippunu polvilleen, yhtä usein ne nostaa usein tippunut polvilleen ja yhtä usein ne nostaa."
Mulla on takana todella raffi rundi, enkä ilman teitä olisi selvinnyt. Ihmiset tekevät maailman ja mun maailma on tänään upea paikka. "Jos haluut ne tavata, kata iso pöytä / Jos parhaita etsit, niin parhaat sä löydät." Viiden päivän Fugen reissu venähti kolmeen viikkoon ja tyyliin suoraan lentokoneesta soundcheckiin. Keikka meni olosuhteisiin nähden hyvin, frendit kertoivat.
Lähden tästä viikonlopuksi rakentamaan kattoa ystäväni mökille. Näin se menee.
SEURAA TÄSTÄ
Hyvää tekstiä! saa uppoutumaan sisältöön ja miettimään omia ystäviä ja millainen ystävä on itse. seurantaan meneee!
VastaaPoista