maanantai 17. lokakuuta 2016

40



 Kesäkuu

"Minkälaisen kodin haluaisit", hän kysyi. Kerroin.

Kodissani tulee aina olla puuta ja kirjoja, ne ovat loistava akustiikkaratkaisu budjettimuusikolle. Siellä pitää myös olla soittimia ja viherkasveja. Kynttilöitä, kankaita ja suitsukkeita. Kankaat ja kynttilät kauas toisistaan, pliis. Jalkalamppuja. Asunnottomuusvuosien jälkeen oman kodin arvostaminen voi lähteä käsistä. Lähteköön.

"Mitä haluaisit tehdä?"

En vain halua. Maalaan, kirjoitan, sävellän, tuotan ja vanhemmiten olen saanut iloa puhtaasta opettamisesta. Se on hieno hetki, kun näkee nuoren muusikon oivaltavan jotain suurta. Ja onko ihminen koskaan liian vanha räppäriksi? Sehän on vain kiinni siitä, miten se tehdään. Olen taiteilija, se olkoon se suurin kruunu. Kyseenalainen joo. En ole kaikista kolttosistani todellakaan ylpeä, mutta häpeä on ylpeyden vastakohta. Ei toista ilman. Pahinta tässä on just tää sata lasissa koko ajan. Voi, kun vittu vain osaisi hidastaa. Kun katson ympärilleni, näen keskeneräisiä tauluja, levyjä miksauksessa, kirjan puolikkaan. Sitä.

"Mitä ajattelet rakkaudesta?"

Rakkaus rakentaa, tuhoaa, likaa ja puhdistaa. Rakkaus on metsän polttamista tuhkaksi peltoa varten. Se tekee hyvistä pahoja ja pahoista hyviä. Jos tunnollinen työtekijä alkaa myöhästelemään, hän on rakastunut. Jos huolimaton työntekijä alkaa saapumaan ajoissa, hän on rakastunut työtoveriinsa. Rakkaus on se sytyke, joka saa paatuneen murhamiehen istumaan leikkikentän laidalla. Kyseessä ei ole hyvä/paha ihminen -akselista. Rakkaus muuttaa. Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja, joo. Ei muuten ole lämpimässä vuoteessakaan. Kun syvässä unessakin nukkuu kiinni toisessa. Paitsi kesäisin. Joku raja sentään. Jo 60-luvulta asti poliisisarjat mies -ja naiskomboineen ovat olleet kertomuksia rakkaudesta. Kun hyökätään yhdessä aseilla osoittaen huumelabraan ja henkilökohtaiset asiat hoidetaan paremmalla ajalla. Harmi vain, että silloin tällöin toinen alkaakin osoittelemaan aseella omaa taisteluparia. Mutta silläkään ei ole enää väliä, koska toinen muuttui jo. Ei voi enää mitään.

Lokakuu

"Saitko kaiken, mitä halusit", hän kysyi.

"Sain."

"Sitten minä voin lähteä."

"Kiitos."
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti